Nuoret eivät puhu kaikesta pelimaailmassa kohtaamastaan syrjinnästä aikuisille – vanhemmat kaipaavat apuvälineitä keskusteluun

Nuoret eivät puhu kaikesta pelimaailmassa kohtaamastaan syrjinnästä aikuisille – vanhemmat kaipaavat apuvälineitä keskusteluun

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Uutiset
  • Artikkelin kommentit:0 kommenttia
Lukuaika:3 minuuttia

Tuore selvitys pureutuu pelikulttuurin toksisuuteen kasvattajien näkökulmasta. Iso osa pelikulttuurissa tapahtuvasta syrjinnästä ja häirinnästä, esimerkiksi nuorten kohtaama rasismi, seksismi ja seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuva häirintä ei aina tule kasvattajien tietoon. Kasvattajat tarvitsevat lisää välineitä pelikulttuurin häirintäilmiöiden, kuten doxauksen tunnistamiseen. Non-toxic – pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä -selvitys julkaistaan 26.11. Julkistustilaisuudessa keskustellaan pelikulttuurin ja e-urheilun yhdenvertaisuudesta.

Non toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke julkaisee 26.11. tohtorikoulutettava Miia Siutilan laatiman selvityksen Non-toxic – pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä. Livenä striimattavassa tilaisuudessa puhuvat Siutilan lisäksi tutkijatohtori, vuoden 2019 pelikasvattajaksi valittu Mikko Meriläinen, mobiilipelituottaja Felicia Prehn sekä CS-selostaja ja pelaamisen puolestapuhuja Laura ”lapa” Kyntäjä

Siutilan selvitys on jatkoa v. 2018 julkaistulle selvitykselle, jossa tutkittiin 15–29-vuotiaiden nuorten kokemuksia vihapuheesta ja syrjinnästä pelikulttuurissa. Tuolloin 90% vastaajista kertoi havainneensa vihapuhetta ja häirintää, ja vihapuheen tai häirinnän kohteeksi kertoi joutuneensa jopa 70 % vastaajista. 90 % vastaajista toivoi, että vihapuheeseen ja häirintään puututtaisiin. Nyt julkaistussa jatkoselvityksessä on kartoitettu vanhempien ja nuorisotyöntekijöiden kokemuksia ja peilattu niitä nuorten vastauksiin.  

Pelikasvatus kuuluu nykyvanhemmuuteen – kasvattajat toivovat apuvälineitä 

Non-toxic -selvitysten mukaan monet vanhemmat kokevat, että nuoret eivät puhu kokemastaan vihapuheesta tai syrjinnästä ulkopuolisille. Tutkimukseen vastanneista huoltajista 45% kertoi kuitenkin nuorten puhuneen heille peleissä tai pelikulttuurissa havaitsemastaan häirinnästä jossain määrin. Aiemman tutkimuksen perusteella syynä nuorten vaikenemiseen saattaa olla mm. se, että he pelkäävät koko pelikulttuurin leimautumista tai sitä, että vanhemmat kieltävät peliharrastuksen. Nuoret saattavat myös ajatella, että vanhemmat ovat voimattomia näiden ilmiöiden edessä. 
 
Nuoriso-ohjaajille nuoret puhuvat hieman enemmän kuin omille huoltajille. Selvityksen mukaan pelit ovatkin enenevässä määrin nuorisotyöllinen kohtaamisen väline, mutta häirintään puuttumisen keinoja ja turvallisemman pelikulttuurin välineitä tulee selvityksen perusteella kehittää edelleen.   

Myös vanhempien vastauksista ilmeni, että kysyntää olisi mm. ohjeistukselle siitä, miten nuoren kanssa voi keskustella pelikulttuuriin liittyvistä lieveilmiöistä. Monet pitivät pelien ja pelikulttuurien tuntemustaan riittämättömänä auttaakseen nuorta hänen peleissä kohtaamansa häirinnän tai kiusaamisen käsittelyssä.  

Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että kasvattajien käsitys toksisuudesta ja vihapuheesta saattaa kapeimmillaan liittyä huonoon käytökseen, kuten esimerkiksi kiroiluun. Pelikulttuuria tuntematon kasvattaja ei siis välttämättä tunnista esimerkiksi varsinaista syrjintää, kuten rasismin, transfobian tai homofobian ilmenemismuotoja pelikulttuurissa. Myös monet pelikulttuurille tyypilliset häirinnän muodot, kuten doxaus eli yhteystietojen kalastelu ja niiden levittämisellä uhkailu jää vanhemmilta pimentoon: aiemman selvityksen mukaan 34% nuorista on kohdannut tai huomannut doxausta, mutta kasvattajien kyselyssä nuorisotyöntekijöistä 7% ja huoltajista vain 5% kertoo nuoren kertoneen doxauksesta tai sillä uhkailusta. 

”Häiritsevästi käyttäytyvän nuoren käytöstä on mahdollista kehittää keskustelemalla käytöksen syistä ja sen vaikutuksista muihin, neuvomalla pelien aiheuttamien tunteiden käsittelyssä, sekä ohjaamalla kannustavampien ja positiivisempien kommunikointitapojen suuntaan. Muutosta tuskin syntyy yhdestä keskustelusta, mutta pitkäjänteinen toiminta on selvityksen vastaajien kokemusten mukaan auttanut,” sanoo selvityksen laatija Miia Siutila
 
”Pelaaminen on monelle tärkeä harrastus sekä sosiaalisten suhteiden areena, ja siksikin pelikulttuuria tulee kehittää kaikille turvallisemmaksi ja yhdenvertaisemmaksi,” sanoo Non-toxic -hankkeen projektikoordinaattori Sonja Ahtiainen. “Voisi jopa sanoa, että pelikasvatus ja turvallisemman pelaamisen edistäminen kuuluvat osaksi nykykasvattajuutta, ” toteaa Non-toxic -hankkeen projektisuunnittelija Riikka Lehtinen

Selvitys on osa Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanketta, jota rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Helsingin kaupunki. Pääyhteistyökumppanina toimii Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL ry. 

Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri –verkkotapahtuma  
26.11. klo 12–16  
Suora lähetys osoitteissa helsinkikanava.fi ja twitch.tv/tiivistamoYleisö voi osallistua suoran lähetyksen keskusteluun Twitch-streamin kommenttiosiossa, Twitterissä tunnistella #nontoxic tai lähettämällä kysymyksiä lomakkeen kautta

Alustava aikataulu: 
 
12.00–12.10 Tervetuloa!  
 
12.10–12.55 Miia Siutila, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto: 
Non-toxic – pelikasvatusta kotona ja nuorisotyössä   

13.00–13.30 Mikko Meriläinen, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto:  
Pelisivistyksellä kohti parempaa pelikulttuuria 

13.45–14.30 Felicia Prehn, mobiilipelituottaja:   
Community Management and Extremism: How to Prevent Community Co-Opts and Stop Young People From Falling Down a Hate-Fueled Rabbit Hole   

14.35–15.05  Laura “lapa” Kyntäjä, Esports Enthusiast & CS:GO Caster: 
Yhdenvertaisuus ja sen edistäminen e-urheilussa / Thoughts on how to enhance equality in esports  

15.05–15.30 Q&A: Yleisön kysymyksiä ja kommentteja   

Lähde: STT Info

Vastaa